· Päivitetty

Ruotsissa toimivilla virolaisilla yrittäjillä ei usein ole tarkkaa kuvaa siitä, mitä veroja Ruotsissa on ja milloin ja millä perusteella niitä on maksettava. Meihin otetaan usein yhteyttä kysyen, miksi tietty verovelvollisuus syntyi ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Siksi jokaisen yrittäjän kannattaa ennen toiminnan aloittamista Ruotsissa selvittää, millaisia verovelvoitteita hänelle syntyy Ruotsin valtiota kohtaan Ruotsissa toimiessaan. Ulkomaisilla yrityksillä on 3 keskeistä verovelvoitetta: tuloveron maksaminen yrityksen voitosta, arvonlisäveron maksaminen ja työntekijöistä maksettavat verot.
Artikkelissa "Verotuksen muutokset Ruotsissa toimivalle virolaiselle yrittäjälle" selvitimme, missä tilanteissa työnantajalle syntyy velvollisuus maksaa työntekijöistään veroja Ruotsiin. Tällä kertaa kerromme lyhyesti Ruotsin veroista eli yhteisöveron ja arvonlisäveron velvollisuuden syntymisestä.
Velvollisuus maksaa yhteisöveroa syntyy, kun yritykselle syntyy Ruotsiin kiinteä toimipaikka. Yrittäjä, jonka tavoitteena on joskus tulevaisuudessa harjoittaa liiketoimintaa Ruotsissa, on tietoja kerätessään varmasti jo törmännyt käsitteeseen ”kiinteä toimipaikka”. Kun kiinteä toimipaikka syntyy, yritys on velvollinen ilmoittamaan Ruotsissa syntyneet tulot ja menot sekä maksamaan voitostaan yhteisöveroa. Verokanta muuttuu vuosittain, mutta on yleensä 20–22 %. Vuonna 2021 yhteisövero on 20,6 %.
Ruotsin verot ja ”kiinteä toimipaikka”
Kiinteän toimipaikan syntyminen edellyttää, että 3 kriteeriä täyttyy:
Liiketoimintaa harjoitetaan tietyssä paikassa
Paikkaa käytetään pysyvästi
Paikassa harjoitetaan ainoastaan tai pääasiassa yrityksen päätoimintaa
Näihin kriteereihin liittyy eri tilanteissa erilaisia vivahteita. Useimmissa tilanteissa yrittäjä voi kuitenkin lähteä siitä, että jos hän harjoittaa päätoimintaansa yhdessä tietyssä paikassa yli 6 kuukauden ajan, yritykselle syntyy kiinteä toimipaikka. On myös otettava huomioon, että kun yritykselle on kerran syntynyt kiinteä toimipaikka, se säilyy toiminnan päättymiseen asti.
Kaksi esimerkkiä ”kiinteästä toimipaikasta”:
Esimerkki 1: Automehhaanik OÜ vuokraa korjaamon Tukholmasta ja huoltaa siellä kuorma-autoja 10 kuukauden ajan. Automehhaanik OÜ korjaa autoja myös Virossa, joten kyse on yrityksen päätoiminnasta. Koska yrityksellä on tietty paikka, jossa se harjoittaa päätoimintaansa yli 6 kuukauden ajan, sille on syntynyt kiinteä toimipaikka, ja Ruotsissa ansaitut tulot ja menot on ilmoitettava Ruotsissa ja voitosta on maksettava tuloveroa myös Ruotsiin.
Esimerkki 2: Automehhaanik OÜ vuokraa Tukholmasta toimiston kirjanpitäjäänsä varten. Kirjanpitäjä asuu Tukholmassa ja hoitaa yrityksen kirjanpitoa ympäri vuoden. Koska Ruotsissa harjoitettu toiminta ei ole yrityksen päätoimintaa, kiinteää toimipaikkaa ei synny, vaikka yritys on läsnä Ruotsissa samassa osoitteessa yli 6 kuukauden ajan.
On tilanteita, joissa kiinteän toimipaikan syntymisestä on etua. Yksi tällainen tilanne on se, kun lähetät työntekijöitä pidemmäksi aikaa töihin Ruotsiin ja sinun on maksettava heidän palkoistaan tuloveroa. Ulkomaiset yritykset, joilla on kiinteä toimipaikka, voivat käyttää tuloverojen laskemiseen Ruotsin veronpidätystaulukoita. Palkan suuruudesta riippuen taulukon mukaan laskettu veroprosentti on 20–25 %. Jos yrityksellä taas ei ole kiinteää toimipaikkaa, on käytettävä 30 %:n verokantaa palkan suuruudesta riippumatta.
”Kiinteä toimipaikka” on käsite, joka esiintyy usein erilaisissa verosäännöksissä, mutta valitettavasti asia on vielä monimutkaisempi kuin aluksi voisi luulla. Ruotsin verohallinto (Skatteverket) käyttää kahta ilmausta: ”fast driftställe” ja ”fast etableringsställe”. Ne kuulostavat samanlaisilta, mutta suomeksi ne olisivat suoraan käännettyinä ”kiinteä toimipaikka” ja ”kiinteä sijoittautumispaikka”. Kun kiinteän toimipaikan syntyminen tuo mukanaan yhteisöverovelvollisuuden, kiinteä sijoittautumispaikka tuo mukanaan arvonlisäverovelvollisuuden. On tärkeää pitää nämä kaksi käsitettä erillään, koska niiden syntymisen kriteerit ja niihin liittyvät velvoitteet ovat erilaiset.
”Kiinteä sijoittautumispaikka”
Kiinteä sijoittautumispaikka ratkaisee, onko Ruotsissa toimivan ulkomaisen yrityksen lisättävä myyntilaskuihinsa Ruotsin arvonlisävero sekä ilmoitettava ja maksettava se Ruotsin verohallinnolle.
Kiinteän sijoittautumispaikan syntyminen edellyttää, että 3 kriteeriä täyttyy:
Yrityksellä on Ruotsissa toimiessaan työntekijöitä, jotka tekevät siellä työtä.
Yritys hallinnoi Ruotsissa toimiessaan teknisiä resursseja.
Yrityksellä on riittävän vakiintunut paikka, josta se toimii.
Näiden kriteerien tulkinta on vielä epäselvempää kuin kiinteän toimipaikan syntymisen tulkinta. Henkilöstön olemassaolon tulkinta on yksinkertaista: jos yrityksellä on palkattuja henkilöitä, joiden työn kautta yritys voi harjoittaa päätoimintaansa, kriteeri täyttyy. Teknisillä resursseilla tarkoitetaan työn tekemiseen tarvittavia laitteita ja majoitusta, mutta myös esimerkiksi pienempiä resursseja, kuten verkkokaupan käyttämää palvelinta. Yrityksen ei tarvitse omistaa näitä resursseja, jotta kriteeri täyttyisi, vaan esimerkiksi vuokraaminenkin riittää. Viimeinen kriteeri, riittävän vakiintunut paikka, on kaikkein epämääräisin. Sillä tarkoitetaan, että yrityksellä on kyky itsenäisesti myydä palveluja ja/tai tavaroita sekä hankkia palveluja ja/tai tavaroita. ”Vakiintunut paikka” voi myös tarkoittaa sitä, että työntekijöillä on oma pitkäaikainen majoituspaikka, johon yrityksen asiakkaat ja toimittajat voivat ottaa yhteyttä, esimerkiksi tulla itse käymään tai lähettää laskuja.
Jos tiedossa on, että Ruotsissa syntyy kuluja, joista on oikeus hakea arvonlisäveron palautusta, verohallinnolle kannattaa jättää hakemus, jossa selvitetään, miksi haluatte ilmoittaa myyntiä Ruotsissa ja maksaa siitä arvonlisäveroa. Tämä helpottaa arvonlisäveron palautuksen saamista Ruotsista ja nopeuttaa myös maksuvalmiuteen liittyvien ongelmien ratkaisemista.
Kaksi esimerkkiä ”kiinteästä sijoittautumispaikasta”:
Esimerkki 1: Metsatöö OÜ tekee metsätöitä Ruotsissa. Yritys on lähettänyt Ruotsiin omat työntekijänsä ja omat työkoneensa, ja ne saavat jatkuvasti ohjeita asiakkaansa, ruotsalaisen metsänhoitoyhdistyksen, toimistosta. Työntekijät ja koneet täyttävät kaksi ensimmäistä kriteeriä, ja asiakas eli metsänhoitoyhdistys suostuu siihen, että sen toimistoa käytetään yhteyspaikkana, jos joku haluaa tavoittaa Metsatöö OÜ:n. Lisäksi Metsatöö OÜ pystyy omilla resursseillaan täysin itsenäisesti tarjoamaan palvelua sekä hankkimaan palvelun tarjoamiseen tarvittavia tavaroita ja muita palveluja. Kiinteä sijoittautumispaikka on siis olemassa, ja Metsatöö OÜ:n pitäisi laskuttaa asiakastaan Ruotsin arvonlisäverolla, joka ilmoitetaan ja maksetaan Ruotsiin.
Esimerkki 2: Keevitajad OÜ vuokraa 10 miestä ruotsalaiselle putkitehtaalle. Tehdas sijaitsee Göteborgissa, ja työ kestää 8 kuukautta. Ruotsalainen asiakas järjestää miehille majoituksen sekä kaikki tarvittavat työkalut ja koneet. Keevitajad OÜ:llä on Ruotsissa paikan päällä henkilöstöä ja ”vakiintunut paikka” (paikka, jossa palvelua voidaan tarjota ja jossa toimittajat voivat ottaa siihen yhteyttä), mutta koska Keevitajad OÜ ei ole itse hankkinut suoraan majoitusta eikä koneita, teknisten resurssien kriteeri ei täyty. Tämän vuoksi yrityksellä ei ole kiinteää sijoittautumispaikkaa, ja asiakasta on laskutettava käännetyllä arvonlisäverolla ja myynti on ilmoitettava Viroon Euroopan unionin sisäisenä myyntinä.
Poikkeukset
Sekä kiinteän toimipaikan että kiinteän sijoittautumispaikan syntymiseen liittyy rakennusalalla pari poikkeusta. Kiinteän toimipaikan syntymistä koskeva poikkeus on se, että jokainen hanke arvioidaan erikseen. Oletetaan, että yritys toteuttaa esimerkiksi 3 hanketta peräkkäin: ensimmäinen kestää 3 kuukautta, toinen 7 kuukautta ja kolmas 4 kuukautta. Tällöin on ilmoitettava ainoastaan niiden hankkeiden tulot ja menot, jotka kestivät yli 6 kuukautta. Tämä poikkeus on kirjattu verosopimuksiin jokaisen EU-maan kanssa, ja eri maissa on rakennusalalla erilaiset aikarajat kiinteän toimipaikan syntymiselle. Viron raja on 6 kuukautta, mutta esimerkiksi Puolan raja on 12 kuukautta.
Toinen poikkeus koskee rakennusyritysten arvonlisäverovelvollisuuden syntymistä. Koska rakennusyritykset myyvät palvelujaan toisille rakennusyrityksille käännetyllä arvonlisäverolla, verohallinto ei välttämättä anna ALV-numeroa, koska ulkomainen yritys ei myisi arvonlisäverollisesti. Tämä voi muodostua ongelmaksi, koska on tilanteita, joissa ruotsalaiset asiakkaat eivät tee yhteistyötä sellaisten ulkomaisten yritysten kanssa, joilla ei ole ALV-numeroa. ALV-numeron saaminen on kuitenkin täysin mahdollista, koska on olemassa toinen sääntöryhmä, jonka mukaan kiinteistöön liittyvät rakennuspalvelut katsotaan tietyissä tapauksissa aina Ruotsissa suoritetuiksi palveluiksi eli Ruotsin kotimaan myynniksi.
Analysoi tulevat työt ennen rekisteröintejä
Kuten huomaatte, ei ole aina helppoa tietää etukäteen, millaisia verovelvoitteita syntyy. Monissa tilanteissa on epäselvää, syntyykö yritykselle kiinteä toimipaikka, kiinteä sijoittautumispaikka vai jotain muuta. Pohjatyö kannattaa ehdottomasti tehdä etukäteen ja hoitaa yrityksen tarvittavat rekisteröinnit heti. Muuten voi syntyä tilanne, jossa yhteistyö asiakkaiden kanssa viivästyy. Oikeita rekisteröintejä ei tehty heti, tai jälkikäteen syntyy ongelmia verohallinnon kanssa, joka väittää yrityksen jättäneen veroja maksamatta.
Koska Ruotsin verohallinto ei suoraan päätä yrittäjän puolesta, onko hänen maksettava veroja, yrittäjän on itse muodostettava käsitys siitä, millä tavalla hänen on parasta ryhtyä harjoittamaan liiketoimintaa. Verohallinnolle on selvitettävä mahdollisimman tarkasti, mitä velvoitteita yritykselle syntyy. Kun toimintaa Ruotsissa on jo jatkunut jonkin aikaa ja toiminta on ilmoitettava, verohallinto vertaa, onko velvoitteet täytetty vai ei. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa verohallinto määrää jälkikäteen lisävelvoitteita tai veroja, joita ette alun perin olleet ottaneet huomioon.